Windows palvelimet ja azure. (Tehtävät 1 ja 2)

On aika aloittaa Windows/Azureympäristön rakentaminen. Jätän tästä välistä azureympäristön kirjautumisen, koska se on tapauskohtaista kouluille ja skaalautuu julkisen sivuston ulkopuolelle. Olen Haaga-Helian opiskelija, joten olen saanut koulustani Azuren palvelinaikaa tälle kurssille 45-tuntia.

Aloitetaan siis hyvin perusteista.

Virtuaalikoneen käyttöalusta ja Hyper-V sysrep pohjalle.

Hyper-V on Microsoft Windowsin virtualisointiympäristö jossa voimme luoda uusia käyttöjärjestelmiä ja palveluita yhden pyörivän tietokoneen raudan sisällä.

Hyper-V käyttää tason yksi virtualisointia, eli rauta jaetaan suoraan koneiden käyttöön. Teknisesti normaalissa Windows Pro asennuksessa Hyper-V toimii ennen ensimmäistä käynnistystä tasolla kaksi. Hyper-V asennuksen jälkeen alkuperäinen Windows asennus muutetaan omaksi virtuaalikoneeksi vain pyörimään ensimmäisenä.

Tämä tapahtuu kernel tasolla, joten järjestelmä saa täyden tuetun virtualisointi tuen (x86) UEFIn kautta. EVALUATION OF TYPE-1 HYPERVISORS ON DESKTOP-CLASS VIRTUALIZATION HOSTS

Tällä kurssilla käytössä oleva käyttöjärjestelmä on Windows Server 2019.

Eli hyper-v on tässä instanssissa nyt asennettu jo.

Virtuaalikytkin.

Aloitetaan luomalla Hyper-V managerista virtuaalikytkin, jotta kaikki koneen sisällä olevat virtuaaliympäristöt voivat keskustella keskenään.

Action -> Virtual Switch Manager.

Nimetään tämä kytkin kurssiraporttien mukaan ’HyperVVSwitch’ ja asetetaan se sisäisen verkon kytkimeksi ’Internal’.

Tarkastetaan powershellissä adapterin tiedot ’Get-NetAdapter’ - myös voidaan katsoa ohjauspaneelista saatu lopputulos.

IPV4 ja NAT

Tämän jälkeen asennetaan kyseisellä virtualisoidulle kortille ipv4 osoite. Kaikki koneet tulevat yhden OSI-mallin tason kaksi reitin alle. Ja reitityksestä vastaa siis kyseinen ’HyperVVSwitch’

Aloituskone -> HyperVVSwitch (reitti) -> Muut koneet

Ipv4 osoite luodaan ohjauspaneelista (control center). -> ’Network and sharing’ ja connections osiosta valitaan juuri valittu kytkin.

Properties ja TCP/ip4 properties valikosta laitetaan käsin.

IP 10.208.0.1 Itse määritetty alue jossa tämä reititin on reitityksen alkupiste .1)

Subnet mask 255.255.255.0 Viimeinen oktetti jakaa isäntäosat johon siis mahtuu 254 laitetta.

Oletusyhdyskäytävä jää tyhjäksi, koska ulkoverkkoa ei haeta. Myöskään nimipalvelimia ei tarvita, eli DNS osio jää nyt tyhjäksi.

NAT tarvitaan jakamaan osoitteet automaattisesti tuleville laitteille. Asennetaan sellainen virtuaalisena luodulle adapterillemme.

Luodaan se PowerShell työkalulla. Tämä tarvitsee Admin oikeudet eli klikkaamme ’Run as Administrator’

Luomme ’$netNAT’ muuttujan PowerShellissä nimeltä ’HyperVNAT’

’New-NetNat’ määrää uuden NAT-määrityksen ja ’$netNAT’ viittaa nimettyyn.

’InternalIPInterfaceAddressPrefix 10.208.0.0/24’ määrittelee CIDR-taulukon mukaisesti maskin 255.255.255.0 ja aliavaruuden 10.208.0.0.

$netNAT = "HyperVNAT"
New-NetNat -Name $netNAT -InternalIPInterfaceAddressPrefix 10.208.0.0/24

Jälkikäteen komennon voi tarkastaa komennolla

Get-NetNat

Jatketaan luomaan uusia koneita joita yhdistää tähän verkkoon.

Sysrep ja uusien koneiden asennus pohjalle.

Aloitetaan luomalla uusi Virtuaalikone Hyper-V:ssä (Actions - New -> Virtual Machine)

Nimetään kone ’Pohjaserveri’. Koneen tarkoitus on toimia pohjana kaikille uusille virtuaalikoneille. Luodaan nyt vain vanhanmallinen BIOS laitteistomalli ’generation 1’, 3GT muistia (dynaamisella jaolla raudasta), verkko-kortiksi äsken luotu ’HyperVVSwitch’.

Pohjaserveri.vhdx tallennetaan työpöydälle kansioon ’Hyper-V’ ja annamme levyn kooksi 30 gigatavua.

Asennamme työpöydältä löytyvän Windows Server 2019 ISO tiedoston kautta suoraan.

Ennen käynnistymistä käymme lisäämässä prosessoriytimiä neljään. Pohjaserveri -> settings -> Processor cores: 4

Sitten vain yhdistämme - Connect ja painamme Start jolloin Pohjaserverin asennus alkaa.

Lisään asennuksen lopuksi Admin käyttäjän ja salasanan virtuaalikoneelle.

Ja näin meillä on ensimmäinen toinen kone verkossa!

Sysrep ja OOBE yleistäminen

Tietokone täytyy nyt yleistää, niin että jokaista konetta ei tarvitse erikseen asentaa, vaan voidaan vaan aloittaa uusi virtualisointi Pohjaserveristä. Näin esimerkiksi IP osoitteet eivät mene sekaisin ja jokainen kone saa oman MAC osoitteen. Lisäksi Windowsin käytössä oleva SID on identtinen, jolloin kaksi identtistä konetta ei voi operoida saman toimialueen alla.

PowerShell -> ’Run as Adminstrator’

Ajetaan komento

C:\Windows\System32\Sysprep\sysprep.exe /generalize /shutdown

System Preparation Tool avautuu uuteen ikkunaan ja System Cleanup Actionista valitaan OOBE ja Generalize. Toiminnan jälkeen valitaan, että järjestelmä sulkeutuu.

Tämän jälkeen virtuaalikone sammuu. Isäntäpuolelta valitaan Pohjaserveri -> Export ja viedään virtuaalikone työpöydälle Hyper-V kansioon.

Näin kaikki uudet virtualisoinnit voidaan ajaa vain tuosta pohjatiedostosta.

Kopioidaan tuo vielä kahdeksi Pohjaserveri_tserveri.vhdx ja Pohjaserveri_DC.vhcx tulevaa varten.

Loppusanat.

Windows Hyper-V on tehokas virtualisointiympäristö, jossa täytyy opetella Microsoftin omat järjestelmät toimivan kokonaisuuden hallintaan. Tätä järjestelmäkokonaisuutta voi käyttää myös virtualisoinnin lisäksi mass-deployment tarpeissa, jossa monelle työntekijälle hallitaan järjestelmää ja kokonaisuutta.

Käytetty aika 1h 20min